Pesulamies pienestä pitäen

Jouluaattona 1986 kesken kuusenkoristelun isä sanoi, että nyt lähdetään Petteri pesulaan avaamaan ovet pyykkiautolle. Auto oli tulossa vielä reissulta ennen joulunpyhiä tuomaan pyykit. Sitähän oli pakko päästä seuraamaan, kun isot määrät rullakoita työnnettiin odottamaan arkea, jolloin koneet jälleen käynnistettäisiin. Tämä oli pikkupetterin ensimmäisiä kosketuksia pesulamailmaan.

Isäni sanoin, ”kun on kerran pyykkimies, on sitä lopun elämän”. Kipinä oli syttynyt. Vaatteet ovat olleet minulle aina mielenkiinnon kohde ja varsinkin niiden laadukkuus. Erilaiset materiaalit antavat uudenlaisia mahdollisuuksia huoltaa vaatteita ja käyttää niitä vuosia eteenpäin.

Elämä vei eteenpäin ja pääsin pesulaan töihin autokuskiksi, josta etenin tekstiilialan koulutuksen kautta pesulanhoitajaksi. Monien elämänkokemusten ja eri aloihin tutustumisen jälkeen on pitkäaikainen haaveeni käynyt toteen. Nyt pääsen toteuttamaan omaa intohimoani ikiomasta pesulasta.